Toinen viikko Jinhuassa meni sairastaessa. Nyt sitten tuli se odoteltu mahatauti joka vei muutaman päivän. Sitten iski päälle perus flunssa vielä, mutta nyt olen onneksi jo voiton puolella. Mun netti ei ole nyt toiminut vähään aikaan enkä ole päässyt blogia päivittämään. Luvassa on siis aika paljon tekstiä, eli älkää rakkaat lukijat säikähtäkö.

Nyt olen tavannut myös muita vaihtareita. Täällä on n. 6 muuta vaihto-opiskelijaa meidän kanssa Kiinan kielen tunneilla. Afrikkalaisia ja Nepalilaisia. Ihan lohduttavaa ettei olla yksin ja ne osaa jo kiinaakin niin ne voi olla meidän oppaita täällä.

Koulun käynti, jos sitä sellaiseksi voi kutsua, on lähtenyt käyntiin vaihtelevasti. Vielä on vähän auki, että mitä kursseja me nyt täällä sitten käydään. Tällä viikolla mulla oli ensimmäiset Kiinan kielen kurssit ja huh huh! Muut oppilaat siellä puhuu sujuvaa Kiinaa ja ovat kirjan viimeisessä kappaleessa menossa. Voi olla, etten sille kurssille jää. Pitää ensin oppia sanomaan muutakin kun hei, kiitos ja hei hei, ennen kuin voin tuolle kurssille mennä.

Käytiin myös katsomassa tutorimme asuntoa. Hän asuu 7 muun ihmisen kanssa n. 20m2 huoneessa. Sieltä löytyi neljä punkkasänkyä seinien vierestä ja keskellä kaksi pöytää. Otan huoneesta kuvan joku päivä niin näette sen tilaihmeen. Melkoisia sankareita nämä ihmiset kyllä on. Ne ei mistään valita ja tekevät töitä aamu seitsemästä ilta yhdeksään ellei enemmänkin. Istuvat kojuissaan koko päivän. Kyllä alkaa omat valituksen aiheet tuntumaan aika turhilta. Täällä sitä huomaa millainen kermaperse itse on ja nyt jo osaa arvostaa omassa elämässään aivan uusia asioita.

Ihmiset täällä on alkanut tottua meihin. Ulkona kun kävelee niin kiinalaiset ihmiset huutelevat ”hello”! hauskaa sinällään kun eivät juuri muuta osaa sanoa, mutta ihanaa, että he yrittävät ja ovat uteliaita meidän suhteen. Osa vielä tuijottelee meitä, mutta luokkakaverit ovat jo tottuneet meidät näkemään.

Ruoka täällä on hyvää, mutta itselläni ehkä alkaa nyt jo olla ruisleipää ikävä. Täällä tulee syötyä totuttua enemmän riisiä ja nuudelia. Pitää alkaa nopeasti etsimään sitä kuntosalia kun täällä tulee aika paljon syötyä rasvaista ruokaa. Täältä löytää kokoajan jotain uusia hyviä ruokia ja ollaan löydetty jo lempiravintolamme. Seinät ovat täynnä kuvia ruuista, niin ihan vaan osoittamalla kuvaa saa tilattua ruokaa. Helpottaa arjen elämää kummasti kun tietää mitä tilaa ja mitä se maksaa. Syötiin myös tuossa eräs päivä jotain mikä oli aika varmasti possun peräsuolta. Ulkonäkö, haju ja maku ei jättänyt paljoa arvailun varaan. Nam nam

Tällä viikolla oli pientä kulttuurishokkia vastassa. Meidän piti osallistua johonkin tapahtumaan, missä meidän oli tarkoitus kertoa Suomesta, meistä, meidän koulusta ja sopeutumisesta Kiinaan. Paikanpäällä selvisi, että meidän pitikin ”opettaa” englantia oppilaille, eli kierreltiin eri ryhmissä juttelemassa heille niitä näitä. Tämän tapahtuman kruunasi lopussa järjestettävät ”leikit” joita suomalaiset on harrastanut tarha-ikäisenä. Muutama meni laulamaan luokan eteen ja lopuksi hypittiin vuorotellen ilmapallo jalkojen välissä taululle kirjoittamaan jotain. Toki minut ja Paulat pakotettiin osallistumaan ja samalla kiinalaiset ottaa kuvia meistä. Se oli hieno hetki! Nämä ihmiset ovat parikymppisiä, mutta henkisesti he ovat n. 13-vuotiaiden tasolla. Pääsimme myös aika monen kiinalaisen kameran muistikortille. Heti kun ensimmäinen uskalsi ottaa kuvia meistä, niin yhtäkkiä kaikkien taskuista ilmestyy kamera ja joka oppilaan kanssa piti poseerata. Voi sitä tekohymyjen määrää.

Samana päivänä lähdettiin käymään lähellä olevassa ”marketissa” ja matkalla löydettiin myös lihatori eli juurikin sellainen halli missä myytiin eläviä kanoja, kyyhkyjä, sorsia, kilpikonnia, järjettömän kokoisia kaloja, sammakoita ja mitä lie ötököitä. Vaikka tiesin, että tuollaista tulen täällä näkemään niin ei tuollaiseen voi valmistautua. Se oli kyllä livenä aika raskasta katsottavaa. Sorsien jalat sidottu, ettei ne pysty nousemaan, liikkumaan ja karkaamaan, kanat pikkuhäkissä, kalat ei mahdu liikkumaan altaassaan, osa kuolleena maha pinnassa, kilpikonnat tuijottamassa nurkkaa ja lattia veressä. Tuntui että oli jossain masentavassa kuoleman luolassa. Alan ymmärtämään kasvissyöjiä ja kettutyttöjä. Teki itselläkin mieli alkaa pelastelemaan niitä elukoita sieltä.

Mutta sitten vähän mukavampaan aiheeseen! Matkustelua olemme miettineet ja näillä näkymin maaliskuun kohteena olisi Hainan saari ja siellä sellainen paikka kuin Sanya. On vissiin vähän niinku Kiinan Thaimaa. Hiekkarantaa, + 30-astetta ja turkoosia vettä ah autuutta. Muut matkakohteet ovat ainakin Shanghai kun se tuossa vieressä on ja Kiinan muuri Pekingissä sekä tietty paikalliset nähtävyydet. Tarkoituksena olisi kierrellä Kiinaa niin pitkälle kun rahat riittää. Pitää nyt ottaa ilo irti kun on näin kauas lähtenyt!

Vielä pari pikku lisäystä:

-          Kiinassa ei ole vasenkätisiä ihmisiä, koska vasenkätiset ”koulutetaan” lapsina oikeakätisiksi

-          Täällä myydään isoja ja herkullisia mansikoita ja minulle on hyvää tahtia kehkeytymässä mansikka-addiktio