Taas on reissussa käyty ja tällä kertaa mukana oli myös ystäväni Liisa. Reissusta on jo aikaa, mutta nyt vasta sain aikaiseksi kirjoittaa jotakin tännekkin. Viimeksi olin rantalomalla, niin nyt oli sitten vuorossa kaupunkilomailua. Matkakohteet oli tällä kertaa Peking ja Shanghai. Käytiin Liisa hakemassa Shanghain lentokentältä ja siitä jatkettiin matkaa suoraan juna-asemalle. Ostettiin liput luotijunaan ja viiden tunnin päästä oltiinkin Pekingissä.

Peking oli yllättävän rauhallinen paikka Kiinan pääkaupungiksi. Siellä kun ei varsinaista keskustaa ole niin pyörittiin siellä ympäriinsä ja katseltiin paikkoja. Kierreltiin pikku kauppoja ja katuja, syötiin hyvin ja käytiin ne ”pakolliset” nähtävyydet. Pekingissä on todellinen urakka saada taksia! ohi ajelivat minkä ehtivät ja jos sellaisen sai pysähtymään, niin monesti ei jostain syystä ottanut kyytiin. Ehkä osoite ei miellyttänyt kuskia. Näistä kiinalaisista ei aina ota ihan selvää mitä heidän päässä liikkuu vai liikkuuko mikään.

Pekingissä käytiin taivaallisen rauhan aukiolla ja kielletyssä kaupungissa. Nähtiin nättejä temppeleitä ja patsaita. Pekingissä kun oltiin, niin tietty oli myös syötävä Pekingin ankkaa. Se oli aika hyvää, vaikkakin erilaista kuin olin kuvitellut. Kyllä sitä voisi toisenkin kerran syödä.  Itselleni Pekingin kohokohta oli kuitenkin Kiinan muuri. Se oli todella hienon näköinen ja olihan se aika hienoa kiipeillä siellä.

Sitten mentiin Shanghaihin, mikä oli enemmän minun makuuni. Siellä oli ihmisvilinää, pilvenpiirtäjiä ja halpoja baareja sekä hyvää ruokaa. Hotelli oli Bundilla, niin siinä keskustan ympärillä käveltiin aika paljon katselemassa ylihinnoiteltuja kauppoja. Löydettiinhän me Liisan kanssa Converse – kauppakin mistä jäi kahdet kengät käteen molemmille. Illat vietettiin baareissa ”rentoutumassa”. Sisäänmaksu meidän valitsemissa paikoissa oli 100rmb eli n. 12,5e ja siihen hintaan oli open bar eli siellä sai sitten juoda mitä tahtoi ja niin paljon kun jaksoi. Oltiin Liisan kanssa aika onnellisia näissä paikoissa! Viimeisenä iltana käytiin erään hotellin 87-kerroksessa drinkillä. Paikan nimi oli cloud 9 ja maisemat oli mahtavat illalla.

Reissu oli mukava kaikin puolin ja saman Peking-Shanghai reissun otan uusiksi kun vanhempani tulevat käymään. Saa nähdä mitä me sitten keksitään.

Alla vielä kuvatodisteita, että sitä on oikeasti jossakin käyty.

 

Pekingin kiellettyä kaupunkia

 

 

 

 

 

Kiinan muuri

 

 

 

Joku poika halus itsestään "kuninkaallisen" kuvan

Tytöllä on poseeraus hallussa...

 

 

 

 

Pekingin ankkaa

 Sanyalta ollaan palattu takaisin Jinhuaan jo melkein viikko sitten, mutta nyt vasta jaksoin ruveta blogia päivittämään. Tässä siis tekstiä ja kuvia tiedonnälkäisille.

Reissu oli todella mahtava ja sinne olisi kyllä voinut jäädä pidemmäksikin aikaa, jos olisi rahat riittänyt. Se oli juurikin sellainen rantaparatiisi mitä toivoin. Ainut miinus oli ne venäläiset turistit ja meillekin puhuttiin venäjää useaan otteeseen.

Lennot meni kivasti mitä nyt vähän panikoin turbulenssien kohdalla. Illalla päästiin Sanyalle ja siinä sitten taksia odoteltiin. Kuinka ollakaan meille sattui koko Hainanin sekopäisin taksikuski. Englantia se ei tietenkään osannut ja lähti ajelemaan, vaikkei oikeen tiennyt minne oli menossa. Hän osasi kaksi lausetta englanniksi jotka olivat ”how do you do?” ja ”I don’t know”. Niitä se toisteli useita kertoja 30min matkan aikana ihanalla intialaisella aksentillaan. Kesken ajon se myös alkoi jotakin rukoilemaan ja heilui edes takaisin. Mietittiin, että pitäiskö tässä itsekin alkaa rukoilemaan elämänsä puolesta.  Matkan kruunasi se, että välillä hän myös otti huikkaa taskumatistaan.. En edes tahdo tietää mitä pullo sisälsi! Toki myös vähän eksyttiin ja kuski vaan toistelee ”I don’t knoooow”. Oli aika helpottunut olo kun päästiin hostellille hengissä! Elämäni mielenkiintoisin taksimatka.

Hostelli oli kiva ja tosi lähellä merta. Tällä reissulla näin ekaa kertaa sellaisia isoja torakoita mitä ne pelkokertoimessakin syö. Ne oli kyllä tosi oksettavia, nopeita ja päästi ihme ääntä! Meillä oli selvä työnjako, eli minä bongasin torakan ja Paula tappoi sen sandaalilla sillä aikaa kun minä itken nurkassa.

Ilmat olivat mahtavat. Ensimmäisenä päivänä vähän satoi, mutta muuten paistoi aurinko kuumasti pitkin päivää ja kosteusprosentti lähenteli 100 % monena päivänä. Me ei käyty millään retkillä, vaan keskityttiin täysin rannalla makoiluun, uimiseen, shoppailuun sekä tietty syömiseen ja juomiseen. Ruoka oli tosi hyvää! Syötiin paljon uppopaistettuja ja friteerattuja katkarapuja ja muutenkin mereneläviä. Syötiin myös mustekalaa useammassakin muodossa ja simpukoitakin tuli kokeiltua. Harmi, ettei koskaan ollut kameraa mukana kun niitä syötiin. Annokset oli aika näyttäviä ja kaikki tuoretta ja hyvää. Löydettiin myös meidän läheltä sport baari, mistä sai hyvää länkkäriruokaa ja kivoja drinkkejä. Siellä istuttiin monet illat ja katsottiin rugbya tuoppi kädessä. Tiistaisin siellä oli naisten ilta ja sai kaksi ilmaista drinkkiäkin. Voi unelma!

Shoppailuakin harrastettiin jonkun verran. Jotakin mekkoja tuli ostettua ja koruja ja mitä lie muuta krääsää. Vodkaakin lähti kolme iso pulloa mukaan kun Jinhuasta ei sellaista saa. Jinhuasta puheenollen tännekkin on nyt alkanut tulemaan kesä ja lämpötilat on 20- asteen kieppeillä. Mutta alta löytyy vähän kuvia Sanyalta, niin saatte paremman käsityksen paikasta.

Kaloja ruokitaan tuttipullolla..kauhea maiskutusääni lähti noista

Altaasta sai valita itselleen simpukoita, hummereita, rapuja yms.

 

Toinen viikko Jinhuassa meni sairastaessa. Nyt sitten tuli se odoteltu mahatauti joka vei muutaman päivän. Sitten iski päälle perus flunssa vielä, mutta nyt olen onneksi jo voiton puolella. Mun netti ei ole nyt toiminut vähään aikaan enkä ole päässyt blogia päivittämään. Luvassa on siis aika paljon tekstiä, eli älkää rakkaat lukijat säikähtäkö.

Nyt olen tavannut myös muita vaihtareita. Täällä on n. 6 muuta vaihto-opiskelijaa meidän kanssa Kiinan kielen tunneilla. Afrikkalaisia ja Nepalilaisia. Ihan lohduttavaa ettei olla yksin ja ne osaa jo kiinaakin niin ne voi olla meidän oppaita täällä.

Koulun käynti, jos sitä sellaiseksi voi kutsua, on lähtenyt käyntiin vaihtelevasti. Vielä on vähän auki, että mitä kursseja me nyt täällä sitten käydään. Tällä viikolla mulla oli ensimmäiset Kiinan kielen kurssit ja huh huh! Muut oppilaat siellä puhuu sujuvaa Kiinaa ja ovat kirjan viimeisessä kappaleessa menossa. Voi olla, etten sille kurssille jää. Pitää ensin oppia sanomaan muutakin kun hei, kiitos ja hei hei, ennen kuin voin tuolle kurssille mennä.

Käytiin myös katsomassa tutorimme asuntoa. Hän asuu 7 muun ihmisen kanssa n. 20m2 huoneessa. Sieltä löytyi neljä punkkasänkyä seinien vierestä ja keskellä kaksi pöytää. Otan huoneesta kuvan joku päivä niin näette sen tilaihmeen. Melkoisia sankareita nämä ihmiset kyllä on. Ne ei mistään valita ja tekevät töitä aamu seitsemästä ilta yhdeksään ellei enemmänkin. Istuvat kojuissaan koko päivän. Kyllä alkaa omat valituksen aiheet tuntumaan aika turhilta. Täällä sitä huomaa millainen kermaperse itse on ja nyt jo osaa arvostaa omassa elämässään aivan uusia asioita.

Ihmiset täällä on alkanut tottua meihin. Ulkona kun kävelee niin kiinalaiset ihmiset huutelevat ”hello”! hauskaa sinällään kun eivät juuri muuta osaa sanoa, mutta ihanaa, että he yrittävät ja ovat uteliaita meidän suhteen. Osa vielä tuijottelee meitä, mutta luokkakaverit ovat jo tottuneet meidät näkemään.

Ruoka täällä on hyvää, mutta itselläni ehkä alkaa nyt jo olla ruisleipää ikävä. Täällä tulee syötyä totuttua enemmän riisiä ja nuudelia. Pitää alkaa nopeasti etsimään sitä kuntosalia kun täällä tulee aika paljon syötyä rasvaista ruokaa. Täältä löytää kokoajan jotain uusia hyviä ruokia ja ollaan löydetty jo lempiravintolamme. Seinät ovat täynnä kuvia ruuista, niin ihan vaan osoittamalla kuvaa saa tilattua ruokaa. Helpottaa arjen elämää kummasti kun tietää mitä tilaa ja mitä se maksaa. Syötiin myös tuossa eräs päivä jotain mikä oli aika varmasti possun peräsuolta. Ulkonäkö, haju ja maku ei jättänyt paljoa arvailun varaan. Nam nam

Tällä viikolla oli pientä kulttuurishokkia vastassa. Meidän piti osallistua johonkin tapahtumaan, missä meidän oli tarkoitus kertoa Suomesta, meistä, meidän koulusta ja sopeutumisesta Kiinaan. Paikanpäällä selvisi, että meidän pitikin ”opettaa” englantia oppilaille, eli kierreltiin eri ryhmissä juttelemassa heille niitä näitä. Tämän tapahtuman kruunasi lopussa järjestettävät ”leikit” joita suomalaiset on harrastanut tarha-ikäisenä. Muutama meni laulamaan luokan eteen ja lopuksi hypittiin vuorotellen ilmapallo jalkojen välissä taululle kirjoittamaan jotain. Toki minut ja Paulat pakotettiin osallistumaan ja samalla kiinalaiset ottaa kuvia meistä. Se oli hieno hetki! Nämä ihmiset ovat parikymppisiä, mutta henkisesti he ovat n. 13-vuotiaiden tasolla. Pääsimme myös aika monen kiinalaisen kameran muistikortille. Heti kun ensimmäinen uskalsi ottaa kuvia meistä, niin yhtäkkiä kaikkien taskuista ilmestyy kamera ja joka oppilaan kanssa piti poseerata. Voi sitä tekohymyjen määrää.

Samana päivänä lähdettiin käymään lähellä olevassa ”marketissa” ja matkalla löydettiin myös lihatori eli juurikin sellainen halli missä myytiin eläviä kanoja, kyyhkyjä, sorsia, kilpikonnia, järjettömän kokoisia kaloja, sammakoita ja mitä lie ötököitä. Vaikka tiesin, että tuollaista tulen täällä näkemään niin ei tuollaiseen voi valmistautua. Se oli kyllä livenä aika raskasta katsottavaa. Sorsien jalat sidottu, ettei ne pysty nousemaan, liikkumaan ja karkaamaan, kanat pikkuhäkissä, kalat ei mahdu liikkumaan altaassaan, osa kuolleena maha pinnassa, kilpikonnat tuijottamassa nurkkaa ja lattia veressä. Tuntui että oli jossain masentavassa kuoleman luolassa. Alan ymmärtämään kasvissyöjiä ja kettutyttöjä. Teki itselläkin mieli alkaa pelastelemaan niitä elukoita sieltä.

Mutta sitten vähän mukavampaan aiheeseen! Matkustelua olemme miettineet ja näillä näkymin maaliskuun kohteena olisi Hainan saari ja siellä sellainen paikka kuin Sanya. On vissiin vähän niinku Kiinan Thaimaa. Hiekkarantaa, + 30-astetta ja turkoosia vettä ah autuutta. Muut matkakohteet ovat ainakin Shanghai kun se tuossa vieressä on ja Kiinan muuri Pekingissä sekä tietty paikalliset nähtävyydet. Tarkoituksena olisi kierrellä Kiinaa niin pitkälle kun rahat riittää. Pitää nyt ottaa ilo irti kun on näin kauas lähtenyt!

Vielä pari pikku lisäystä:

-          Kiinassa ei ole vasenkätisiä ihmisiä, koska vasenkätiset ”koulutetaan” lapsina oikeakätisiksi

-          Täällä myydään isoja ja herkullisia mansikoita ja minulle on hyvää tahtia kehkeytymässä mansikka-addiktio

Eilen käytiin vähän kierteleen tätä koulun lähialuetta ja otin vähän kuviakin teidän lukijoiden iloksi. EIvät oo kovin kummosia,mutta ompa nyt jotain kuvatodisteita, että täällä ollaan :) Pistän lisää kuvia sitten kun sellaisia otan.

Tässä talossa me asutaan.

Mun maisemat. Tuo rapakko on nimeltään Silver Lake

Koulun symboli (?)

Koululta löytyy myös "mini palmuja"!

"puhtaat" valkeat lakanat

Todella hellyyttävä roskakuski :)

Muutama hedelmäkoju

Siitä ku yrität sitte jotaki tilata

Joku täti tekee tod.näk. nuudelia

Kojuja

Heipparallaa!

Nyt oon sitten saapunu Kiinaan ja saanu netin viimeinki toimimaan! Yritän tässä nyt tiiviisti selittää, millaista täällä on tähän mennessä ollu. Vähän sekavaksihan tämä ensimmäinen selostus meni, mutta tulevaisuudessa päivitän tätä enemmän, niin muistan tänne kaikesta avautua.

Ensimmäiset päivät täällä on ollu aika hektisiä. Asuntoon piti heti ostaa patjat ja peitot yms. ja henkilökuntaan, tutoreihin ja campus-alueeseen tutustuminen on vieny suurimman osan ajasta. Toki myös koulussa on tullu välillä käytyä.

Campus-alueelta löytyy kauppaa, kojua ja ravintolaa joka nurkasta. Ruoka on tosi hyvää ja valikoimaa riittää. Ruoka on täällä myös tosi halpaa. Ulkona syöminen maksaa n. 1 euron ja ruokaa on niin paljon, ettei siitä jaksa ees puolia syyä. Mahataudeiltaki oon ainakin vielä toistaseksi säästyny.

Kiinalaiset ihmiset on ollu tosi mukavia ja hymyilevät jatkuvasti (nauraako ne meille vai meidän kans?). Minä ja Paula ollaan ainoat vaihtarit liiketalouden puolella eikä kaduillakaan oo kovin montaa ulkomaalaista tullu vastaan. Me kyllä saadaan aika paljon katseita vastaantulijoilta ja luokkakaveritki tuijotti meitä suut auki ku ensimmäisen kerran tapasivat. Tässä tuntee ittensä jo melkeen julkkikseksi. Meillä on pari tutoria oppaana ja viemässä millon minneki. Sinällään ihan mukavaa, koska ne hoitaa meille kaikkia tarvittavia asioita esim. sim-kortit, netit yms.

Englannin kielen taito täällä on juurikin sitä, mitä kuvitella saattaa. Kovasti ne yrittää puhua, mutta välillä ei saa mitään selvää. Ite oon ottanu jo sen linjan, että jos en saa kolmannella kerralla selvää mitä ne sanoo, niin nyökytän vaan päätäni, hymyilen ja toivon parasta.

Opetus Kiinassa poikkeaa siitä, mihin oon ite tottunu. Näillä ei nyt olekaan tarjota niitä kursseja meille, joista oltiin alun perin sopvittu. Ens viikolla sitte tiedetään tarkemmin mitä me täällä opiskellaan. Meille myös selvisi, että näillä kestää yks jakso 5kk! Aika erikoista ku on tottunut siihen, että kurssit vaihtuu n.7vko välein, mutta ei täällä. Noh onneks en tullu tänne opiskelemaan. Kunhan käyn välillä koulussa naaman näyttämässä. Tosin tutorit on tullu joka aamu meidät hakemaan asunnolta, että saa nähdä voiko koulusta lintsata ollenkaan. Hyvällä tuurilla jos et mee kouluun, ne tulee kotiovelta hakemaan.

Asunnot on hyvän kokoiset kyllä, mutta pieni remontti vois olla ajankohtanen. Meillähän molemmilla on omat asunnot, mutta Paula asuu nyt toistaiseksi mun kämpässä. Syy tähän on se, että sillä ei toimi lämmitys ja sen asunto on hyytävän kylmä. Mulla taas vuorostaan ei toimi vessa, joten asutaan nyt mun kämpässä, mutta käydään vessassa Paulan asunnossa. Nämä asiat korjataan sitten, kun joku ehtii, että sitä odotellessa sitte. Täällä myös liikkuu jotaki tosi isoja mustia iljettäviä torakan tapaisia mitä lie ötököitä. Mun kämpässä en ole vielä nähnyt niitä, mutta Paulalla on ollu jo kaksi, joten eiköhän ne tee kohta maahanmuuton munki asuntoon. Odotan innolla!

Nämä Kiinalaiset on siitä aika mielenkiintosta kansaa, että ne ei paljon kylmää pelkää. Vaikka ulkona on kylmä, niin kaikki ikkunat pidetään aivan joka paikassa auki, myös luokkahuoneissa. Siellä kaikki sitten istuu onnellisina untuvatakit päällä. Ne ei oo vissiin huomannu, että se kylmyys tulee ulkoa ja ne ikkunat kannattais ehkä pitää kiinni. Mutta tapansa kullakin. 

Täällä on kyllä saanut ihmetellä yhtä jos toistaki asiaa, mutta tämä tiedettiin jo tänne tullessa. Tästä valitusvirrestä huolimatta ei kaduta yhtään, että lähdin tänne ja odotan innolla ja kauhulla mitä vielä ehtii tapahtua!